Vakava reklamaatio

28.6.2018

Vakava reklamaatio

On siitä jo vuosia aikaa, kun tehtaanmyymälään saapasteli vakavailmeinen mies. Isännän puheille pyysi päästä, sillä nyt pitäisi tehdä reklamaatio, takka on osoittautunut oikeaksi murheenkryyniksi.

Isännällä tarkoitettiin toki itse Warma-Uunien toimitusjohtajaa, Vesaa, tuttua muurarimiestä koko pikkupaikkakunnalle. Vesa harppoi myymälään huoli takaraivossaan, pohti kovasti astellessaan, mikä kyseistä takkaa nyt mahtaa vaivata. Heti myymälään saapuessaan hän näki, että nyt on vastassa totinen asiakas ja huoli kasvoi entisestään.

Mies huokaisi syvään ja tokaisi kai jotain tähän suuntaan, – nyt on suru suuri. Uuden takan myötä koko elämä on mullistunut. Vesan otsalla helmeili hikikarpaloita. Mies piti pitkän piinaavan tauon ja alkoi sitten kertoa tarinaa siitä, miten ennen sujuivat maatilan työt, mutta nyt ei tullut niistäkään enää yhtään mitään. Takkaa syytti tilanteesta, ja Vesan kasvoilta väri pakeni.

Mies nimittäin aloitti aamunsa aina huiskimalla pienen pinon puita uudenkarheaan takkaansa, semmoiseen Puupihiin. Kun tuli alkoi nuolla koivuklapeja, lukkiutuvat silmät takkapesän takaseinälle kiipeävään tulentanssiin. Näky vangitsi, lehti jäi hakematta. Vaimo nousi myös, suuntasi kahvin keittoon, mutta matka keittiöön kulki takan editse. Vaimon askeleet pysähtyivät kesken matkan, tulenhaltija viekoitteli istahtamaan miehen viereen, kahvi jäi keittämättä. Lisättiin uusi pesällinen, tulisijasta hehkui suloista lämpöä tupaan ja raukeaksi käyviin jäseniin. Kello kävi, mies irrottautui vastahakoisesti tulen ääreltä, veti saappaat jalkaansa ja avasi ulko-oven. Hui kauhistus! Ulkona kävi kylmä viima, eihän torpan lämmöstä nyt ulos tohtinut lähteä.

Taas syvä huokaisu purkautui miehen keuhkoista ja hän riiputti olkapäitään apeana. – Niin että möit minulle liian hyvän takan, siellä me vaan istutaan päivät pitkät vaimon kanssa vierekkäin takan lämmössä tulta tuijottelemassa. Klapisavottaankaan ei tarvitse enää ryhtyä, nyt kun uusi takka on niin pieniruokainen, että on männävuosina liiteriä tullut täytettyä yli oman tarpeen. On tässä nyt sitten elämä muuttunut lopullisesti. Maailman menostakaan emme tiedä enää mitään, kun televisiota ei jouda enää katsoa. Pikkuhiljaa pieni hymynkare alkoi viritä miehen suunpielessä ja silmissä pilkehti ilkikurisesti.

Tarinan sisältö on totinen tosi, hiukan voi olla sanailussa muistinvaraista epätarkkuutta ja juttu on vuosien saatossa saattanut jalostua, mutta sallittakoon se tällä kertaa. Terveisiä vaan reklamaation jättäjälle, jos hän tätä lukee. Loistavan pokerinaaman ja veikeän huumorintajun omaavaa tulisijanomistajaa on muisteltu takkatehtaan kahvihuoneessa lämmöllä kerran, jos toisenkin! Toimitusjohtajankin pulssi palautui aikanaan normaaliksi.

p.s kuvittajalla ei ole minkäänlaista käsitystä reklamaation jättäjän ulkomuodosta.

Yksi kommentti
  1. Näinkin voi joskus totisesti käydä, että takkatulen lämmössä ja liekkien leikkiessä Puupihin takaseinällä saattaa pysäyttää ajan. Mukava lukea tällaisista reklamaatioista!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *